Innovaatiotoiminta: miksi uudistukseen kannattaa kutsua myös ulkopuolisia?

Oma organisaatio näkee parhaiten sen, mikä jo toimii, ja huonoimmin sen, mitä se ei enää kysy. Kirjoitus kertoo, keitä uudistukseen kutsutaan, miten ulkopuolisten ideat koetellaan arjessa ja miten muutos jää käyttöön.

Innovaatiotoiminta: kuka ei vielä ole mukana? Proinnon blogi.

Kun johtoryhmä käynnistää uudistuksen, innovaatiotoiminta annetaan yleensä niille, jotka tuntevat nykyisen tavan parhaiten. Valinta on perusteltu: heillä on tieto, vastuu ja kyky viedä muutos käytäntöön. Sama tuttuus rajaa sitä, mitä uudistuksessa ylipäätään nähdään.

Kun kulttuurikeskuksen tappiollisen myymälän valikoimaa uudistamaan kutsuttiin myös ihmisiä, jotka eivät vielä olleet keskuksen asiakkaita, kauppa alkoi käydä. Kirjoitus näyttää, miksi oma organisaatio ei näe omia oletuksiaan, keitä uudistukseen kannattaa kutsua ja miten ulkopuolisten ideat saadaan käyttöön.

Seuraava askel

Jos uudistus on teillä jo käynnissä, kokoonpanon voi tarkistaa ennen seuraavaa päätöstä. Kun yksi uudistuksen este halutaan ratkaista eri tehtävistä kootun ryhmän kanssa, siihen sopii Tilannepäivä, ja pk-yrityksen strategiatyössä sama joukko kootaan ReThink Advisory Boardiksi. Tilanteen voi myös jäsentää maksuttomassa 30 minuutin Tilannekeskustelussa.

Mitä kulttuurikeskuksen myymälä paljasti?

Asiakasnäyttö. Kulttuurikeskuksen innovaatiopäivässä taidemuseon henkilöstö työskenteli yhdessä aktiivisten kulttuurin kuluttajien, ei-asiakkaiden sekä eri tieteenalojen opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Päivän jälkeen myymälän tuotteisto, asiakkaiden kulkureitit, narikka ja kahvila uudistettiin, ja kaikki muutokset on toteutettu.

Tapauksesta kannattaa katsoa sitä, miksi asia ei näkynyt aiemmin. Henkilöstö tunsi tuotteet ja nykyiset ostajat paremmin kuin kukaan muu. Valikoima näytti talon sisältä järkevältä, koska se vastasi niiden toiveisiin, jotka jo kävivät talossa. Ihminen, joka ei vielä käy talossa, ei vastaa asiakaskyselyyn eikä anna palautetta. Hänen näkökulmansa saadaan esiin vain kutsumalla hänet mukaan.

Miksi oma organisaatio ei näe omia oletuksiaan?

Kutsun ilmiötä oletuslukoksi. Talon sisällä hyväksi todettu oletus lakkaa näkymästä valintana, ja sen vaihtoehdot katoavat keskustelusta. Organisaation tavat ovat syntyneet hyvistä syistä, ja ne toimivat niin hyvin, että niitä ei enää kysytä. Kun uudistusta suunnittelevat samat ihmiset, jotka nykyisen tavan rakensivat, uudistus parantaa tuttua ja jättää oletukset ennalleen.

Tutkimus tukee havaintoa. Franke, Poetz ja Schreier (2014) vertasivat tuoteideoita, joita saatiin kohdemarkkinan omilta ongelmanratkaisijoilta ja toisen alan ratkaisijoilta, joilla oli samankaltainen ongelma. Toisen alan ideat olivat selvästi uudempia. Vaikutus vastasi lähes kahta kolmasosaa siitä hyödystä, jonka edelläkävijäkäyttäjät tuovat ideointiin tavallisiin käyttäjiin verrattuna.

Tutkimus koski tuoteideointia. Sen soveltaminen organisaation uudistamiseen on minun tulkintani. Tulkinnan perusteena on tutkimuksen toinen tulos: saman alan ratkaisut olivat helpommin heti käytettävissä, mutta ne olivat vähemmän uusia. Alan yhteiset oletukset jäävät silloin helpommin koettelematta.

Sama valinta toistuu organisaation arjessa. Johtajarekrytoinneissa ja hankinnoissa painotetaan saman alan kokemusta, koska se vähentää riskiä. Samalla jokainen tällainen valinta päättää, millaista ajattelua taloon tuodaan. Innovaatiotoiminnalle tällä on suora seuraus: jos uudistusta tekevät vain saman alan ihmiset, vaihtoehdot rajautuvat jo ennen ensimmäistä ideaa.

Keitä uudistukseen kannattaa kutsua?

Uudistusta tekemään kokoan aina suunnitellusti sekoitetun joukon, ja tapa on ollut käytössäni noin kaksikymmentä vuotta. Kokoonpano riippuu siitä, mitä uudistuksella tavoitellaan.

Organisaation sisällä ryhmiin kootaan ihmisiä eri tehtävistä, tasoilta ja toimipisteistä. Johto ja työntekijät työskentelevät samoissa ryhmissä. Toisessa toimipisteessä asia on usein jo ratkaistu, ja ratkaisu löytyy, kun ihmiset ovat samassa työssä. Johtamisen kehittämisessä sama periaate on avattu artikkelissa Miksi johtamiskoulutus ei aina muuta johtamista?

Pk-yrityksen strategiatyössä joukko kootaan advisory boardin tapaan. Eräässä strategiauudistuksessa selvitettiin, mitä kansainvälistyminen yritykseltä konkreettisesti vaatii. Asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden rinnalle kutsuttiin talouden ja kansainvälistymisen asiantuntijoita sekä kaksi yliopisto-opiskelijaa eri tieteenaloilta. Kenelläkään heistä ei ollut aiempaa kokemusta yrityksestä, ja se oli valinnan peruste.

Toimialan uudistamisessa olen koonnut yhteen työnantajia, työnhakijoita, rahoittajia ja oppilaitoksia. Jokainen näkee saman järjestelmän eri kohdasta, ja kokonaiskuva syntyy vasta, kun nämä näkymät ovat samassa keskustelussa.

Valitsen ulkopuoliset kolmella kysymyksellä:

  1. Kenen tarvetta uudistuksella tavoitellaan, vaikka hän ei vielä käytä palvelua?
  2. Kenellä on sama ongelma toisella alalla ja toisella nimellä?
  3. Kuka talon sisällä tietää, miten uusi ratkaisu toimii arjessa?

Jos johonkin kysymykseen ei löydy nimeä, kokoonpano kannattaa tarkistaa ennen ensimmäistä työpajaa.

Miten ulkopuolisten ideat saadaan käyttöön?

Tutkimuksen hankalampi tulos koskee käyttökelpoisuutta. Toisen alan ideat ovat uusia, mutta niitä on vaikeampi ottaa suoraan käyttöön. Ulkopuolinen ei tunne organisaation sääntöjä, järjestelmiä eikä asiakkaiden arkea samalla tarkkuudella kuin oma henkilöstö.

Siksi oma henkilöstö on mukana alusta asti, ja jokainen lupaava idea koetellaan arjen ehdoilla ennen päätöstä. Kysymme, kestääkö ratkaisu tavallisen arjen: kiireen, poikkeustilanteen ja päivän, jona ideoija ei ole paikalla. Koettelu näyttää, mitä ideasta säilytetään ja mitä muutetaan ennen kuin siihen sitoudutaan.

Sekoitettu joukko yhdistää näin toisen alan uutuuden ja oman alan käyttökelpoisuuden. Ulkopuolinen näkee sen, mihin talossa on totuttu. Oma henkilöstö arvioi, kestääkö ajatus arjen ja asiakkaan, ja kertoo, mitä toteutus vaatii. Uusi ajatus kohtaa arjen jo suunnitteluvaiheessa, ja henkilöstö sitoutuu ratkaisuun, jonka se on itse koetellut.

Mitä sekoitettu joukko muuttaa johtamisessa?

Johdolle muutos näkyy siinä, mitä uudistuksessa kysytään ennen päätöstä. Kun mukana on ihmisiä, joille talon tavat ovat vieraita, johto kuulee kysymyksiä, joita oma organisaatio on lakannut esittämästä. Päätös tehdään laajemmasta vaihtoehtojen joukosta.

Esihenkilöt vievät käytäntöön ratkaisua, jonka ongelmakohdat on jo koeteltu. Henkilöstön arkitieto ratkaisee, mitä ideasta säilytetään, ja siksi ratkaisu tuntuu omalta. Asiakas, myös se, joka ei vielä käytä palvelua, saa palvelun, jonka suunnittelussa hänen näkökulmansa oli mukana.

Kulttuurikeskuksessa seuraus näkyi toteutuksessa: valikoima, kulkureitit, narikka ja kahvila uudistettiin, ja kauppa alkoi käydä. Tapauksesta ei esitetä myynnin tai kannattavuuden lukuja, eikä yksi tapaus osoita, että sekoitettu joukko toimii kaikkialla samalla tavalla. Se näyttää, mitä talon sisältä jäi näkemättä.

Oma tulkintani on, että organisaation uudistumiskyky näkyy siinä, keitä se kutsuu koettelemaan omia oletuksiaan. Asiakkaan hyöty syntyy, kun uudistusta suunnittelee myös joku, joka katsoo palvelua asiakkaan paikalta. Minun työni on koota tällainen joukko, rakentaa sen työskentely niin, että toisilleen vieraat ihmiset pääsevät ajattelemaan yhdessä, ja huolehtia siitä, että lupaavat ideat koetellaan arjessa ennen päätöstä.

Mitä maksaa, jos mitään ei tehdä?

Kun uudistusta tekevät vain talon omat ihmiset, hinta syntyy kolmessa kohdassa.

  • Johdon aika. Johto käyttää kuukausia uudistukseen, joka parantaa nykyistä tapaa ja jättää sen oletukset ennalleen.
  • Esihenkilöiden ja henkilöstön aika. Esihenkilöt ja henkilöstö toteuttavat muutoksen, jonka uusi asiakas ohittaa, ja seuraava uudistus alkaa samasta kohdasta.
  • Uudistuksen viivästys. Uusi asiakasryhmä jää tavoittamatta, ja kilpailija ehtii ensin.

Esimerkkilaskelma. Oletukset: kuuden hengen johtoryhmä käyttää uudistuksen suunnitteluun kolme tuntia kuukaudessa kuuden kuukauden ajan, kahdeksan esihenkilöä kaksi tuntia kuukaudessa saman ajan ja 30 henkilöä neljä tuntia käyttöönottoon. Tuntihinnat ovat työnantajan kokonaiskustannuksia: henkilöstö 40, esihenkilöt 50 ja johtoryhmä 70 euroa tunnissa. Henkilöstön tuntihinta perustuu Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston keskiansioon (4 070 euroa kuukaudessa vuonna 2024), johon on lisätty lomaraha ja noin 22 prosentin sivukulut ja joka on jaettu noin 1 600 tehollisella työtunnilla vuodessa. Esihenkilöille ja johtoryhmälle on oletettu korkeampi ansiotaso.

  • johtoryhmä: 6 × 3 h × 6 kk = 108 tuntia × 70 € = 7 560 euroa
  • esihenkilöt: 8 × 2 h × 6 kk = 96 tuntia × 50 € = 4 800 euroa
  • henkilöstö: 30 × 4 h = 120 tuntia × 40 € = 4 800 euroa

Yhteensä 324 tuntia eli noin 17 200 euroa. Jos uudistus jättää oletukset ennalleen, sama summa käytetään uudelleen seuraavassa uudistuksessa, ja uuden asiakasryhmän tavoittaminen siirtyy vähintään saman verran. Henkilöstön 40 euron tuntihinta on samaa tasoa kuin Tilastokeskuksen työvoimakustannustutkimuksen keskiarvo, 38,7 euroa tehtyä työtuntia kohti vuonna 2024. Luvut ovat suuntaa antavia. Uudistuksen ajan hinnan voitte laskea omilla luvuillanne Turhan työn laskurilla.

Miten uudistus jää käyttöön?

Moni innovaatiopäivä päättyy hyviin ideoihin, joiden toteutuksesta kukaan ei vastaa. Kulttuurikeskuksessa kaikki muutokset toteutettiin, ja juuri toteutus erottaa uudistuksen ideoinnista.

Uusi toimintatapa jää käyttöön, kun tuki jatkuu käyttöönoton ajan ja muutos näkyy sekä käytännössä että ajattelussa:

  • Monipuolinen tuki käyttöönoton ajan. Lyhyet tarkistukset johdon kanssa, palaute ideoiden vastuuhenkilöille ja sovittu kohta, jossa päätetään, mitä jatketaan ja mitä muutetaan.
  • Ajattelun ja käytännön muutos. Uusi tapa näkyy arjen päätöksissä, ja organisaatio kutsuu ulkopuolisen näkökulman mukaan myös seuraavaan uudistukseen ilman ohjausta.

Lisäksi juurtumisen tueksi voi valita kaksi osaa, kun uudistuksen laajuus sitä vaatii:

  • Varjo-osallistumiset. Olemme mukana arjen kokouksissa ja asiakastilanteissa ja havainnoimme, toimiiko uusi tapa siellä, missä sen pitää toimia.
  • Henkilöstön kautta tehty varmistus. Henkilöstöltä kysytään ennen muutosta ja sen jälkeen, näkyykö muutos asiakkaalle ja omassa työssä.

Lukekaa lisää uuden toimintatavan juurtumisesta.

Kuka teidän uudistuksestanne puuttuu?

Kun uudistuksessa on yksi rajattu este, jonka ratkaisemiseen tarvitaan eri tehtävistä koottu ryhmä, siihen sopii Tilannepäivä. Päivä rajataan yhteen asiaan, ja siitä jää sovittu korjaus, vastuuhenkilö, ensimmäinen askel ja etenemistarkistus noin neljän viikon kuluttua. Pk-yrityksen strategiatyössä sama joukko kootaan määräaikaiseksi ReThink Advisory Boardiksi yhden uudistuksen ajaksi. Kun uudistus koskee palveluja ja asiakaskokemusta, tutustukaa asiakaskokemuksen ja palvelujen uudistamiseen.

Jos ette vielä tiedä, mikä sopii teille, palveluvalitsin ehdottaa suuntaa neljällä kysymyksellä. Keskeneräinen tilanne riittää myös maksuttoman 30 minuutin Tilannekeskustelun aloitukseksi. Kun tavoite ja kokoonpano ovat selvillä, pyytäkää tarjous.

Lisää samasta aiheesta:

Uutta syntyy, kun talon tavat tuntevat ja niitä tuntemattomat tekevät uudistusta yhdessä ja koettelevat sen arjessa ennen päätöstä.

Lähteet